Kävin tänään mielenkiintoisen keskustelun paremman puoliskon kanssa, joka näkee aina nämä markkinoinnin asiat hirveän mielenkiintoisesta näkökulmasta.
Keskustelimme sosiaalisen median käytöstä markkinoinnin välineenä kun hehkulamppu syttyi. Käytin esimerkkinä eräälle argumentille poliitikko Jyrki Kasvin facebook -sivua, jota molemmat hyvin aktiivisesti seuraamme hänen mielenkiintoisten linkkiensä ja keskustelun aiheidensa vuoksi, ja tajusin yhtäkkiä että brändäystähän se Jyrkikin harrastaa. Ihan tekstikirjaesimerkkinä Jyrki hallitsee omaa sosiaalisen median identiteetiään tavalla, joka ylläpitää kiinnostusta ja edesauttaa hänen työtään. Eli brändi Jyrki Kasvi on luotu.
Miksi siis Jyrkin hieno siniseen sadeviittaan sonnustautunut naama linkin vieressä aiheuttaa kiinnostusta kun taas random kaverin tykkäys Soneran sivusta aiheuttaa kylmiä väreitä ja huokauksen "taas näitä mainoksia!" Voisin lähteä linjalle "en ole valinnut nähdä Soneraa" tai "kaverin kiinnostukset eivät kiinnosta". Ja kummatkin olisivat tosia. Mutta tässä tapauksessa on enemmänkin kyse siitä, että Sonera mainostaa, Jyrki ei.
Viime viikon workshopissa keskustelimme siitä, että moni yritys käyttää samoja mainoksia sosiaalisessa mediassa kuin esimerkiksi tv:ssä, radiossa ja lehdissä. Nämä yritykset näkevät sosiaalisen median alustat vain halvempana vaihtoehtona edellä mainituille, ja unohtavat täysin sen, että sosiaalisen median vahvuudet ovat interaktiivisuus ja yhteisöllisyys. Mainokset SoMessa aiheuttavatkin siksi lähtökohtaisesti negatiivisia mielleyhtymiä; vaikka olemmekin kiinnostuneita kuulemaan uutisia asioista, jotka olemme valinneet, emme välttämättä suhtaudu hyvin mainoksiin, joita emme ole halunneet nähdä.
Mitä tästä opimme? SoMe ei ole vain toinen paikka mainostaa. Ja välillä kannattaa puhua avomiehen kanssa markkinoinnista. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti