Kirjaraporttia sosiaalisesta mediasta

Katselin hetken kirjalistaa sosiaalisen median moduulia varten ja päätin ettei niistä mikään nyt oikeen natsannut. Mitä hyötyä on sosiaalisen median opuksesta, joka on kirjoitettu 2008? Internetin ihmeellinen maailma on täysin erilainen eikä kukaan vielä 2008 ollut kuullutkaan puolesta niistä mahdollisuuksista, jotka meillä tänä päivänä on.

Siksi päätin lukaista uudehkon pro gradun, joka liittyi aiheeseen, ja vieläpä kiinnosti muutenkin. Katja Niemelän gradu Sosiaalinen media kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmahankkeiden markkinoinnin ja viestinnän välineenä on mielenkiintoista luettavaa ihan jo senkin puolesta, että itse olin osallisena yhdessä projektissa, jota tutkimuksessa käsiteltiin.

Niemelä sivuaa tutkimuksessaan sitä, millainen yrityksen läsnäolon sosiaalisessa mediassa tulisi olla. Siinä missä yksityishenkilö miettii omaa sosiaalisen median olemassa oloaan ja rakentaa identiteetin itselleen sen perusteella minkälaisen kuvan itsestään haluaa antaa, on tällainen ajattelumalli kadoksissa monelta yritykseltä. Facebook, twitter, blogit yms. nähdään vain jatkeena markkinoinnin työkaluille kuten tv, radio ja lehdet ja tieto lisätään hyvin samanlaisena sosiaaliseen mediaan.

"Tänään herneet tarjouksessa!" Kyllä aika nopeasti lähtisi seurattavien listasta yritys, jonka facebook-viestintä olisi vain tätä. Niemelä ehdottaakin, että yritysten pitäisi uudelleen ajatella sosiaalisen median läsnäolonsa niin, että lähtökohtaisesti siellä oltaisiin rakentamassa imagoa eikä myymässä tuotteita. Eikö tällä pienellä ajatuksenmuutoksella saataisikin jo aika paljon aikaan.

Valitettavasti Niemelän gradu ei tätä yrityksen sosiaalinen media -identiteetti keskustelua vienyt tämän eteenpäin gradussaan. Suosittelen kuitenkin Niemelän gradun lukemista, jos kulttuurimarkkinointiviestintä kiinnostaa. Tai vaikkei kiinnostaisikaan :)

Brändäystä

Yllä on Confession bear- meemi, joka osui silmään imguria selatessa. (Niille, jotka eivät asiaa tiedä, meemin tarkoitus on olla tunnustus jostakin asiasta, jota ei ilman anonymiteettia voisi/haluaisi tunnustaa). Saman tyyppisiä tunnustuksia on viime aikoina löytynyt paljonkin "most viral" osiosta. Ja täytyy myöntää, että olen niille naurahtanut itsekin.

Eilisen workshopin jäljiltä kuitenkin jäin miettimään, mitä tämä todellisuudessa tarkoittaa yritykselle. Siinä me juttelimme hyvin vakavina ryhmän kanssa siitä, miten tärkeää on, että jokainen yrityksen työntekijä on samalla sivulla yrityksen arvoista ja kohtaa asiakkaan juuri näihin arvoihin sopivalla tavalla.

Onko tällainen kontrolli todella saavutettavissa?

Minua harmittaa usein se, kun ihmiskontakti yrityksen kanssa on minimaalista. Kaupan itsepalvelukassat ovat kauhistus, ja vihaan puhelinvaihteita, jossa pitäisi itse arpoa mihin yrityksen asettamaan kategoriaan juuri minun vikailmoitukseni sopii. Mutta nyt ymmärrän, että se on joidenkin yritysten arvojen kannalta tarpeellista. Ainoa tapa todella kontrolloida asiakkaan kokemusta on minimoida kaikki eroavaisuudet kokemusten välillä, ja asiakaspalvelija ihmisenä on eroavaisuus, jota ei voi kontrolloida.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka esseen, mutta jätettäköön toistaiseksi tähän.